tiistai 24. helmikuuta 2015

kultakätkö...

Yötaivas,
pimeä peittonaan,
tähdetkin verhojensa suojissa,
minun mieleni yössä kulkee,
kävelen katuvalottomassa
maisemissa,
luonnon tyyssijassa,
Padasjoen Nyystölässä,
Päijänteen helmen
kultakätköillä.
Täällä sieluni tyyneyttään
elelee,
mieleni muikeana, olen kaiken
alkulähteillä,
elämä on alkanut varmasti
täällä,
siksi täydellisen sydän kodikkuutta
luonto tarjoaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kun katselen harmaita,,,

kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi  ...