tiistai 24. helmikuuta 2015

kultakätkö...

Yötaivas,
pimeä peittonaan,
tähdetkin verhojensa suojissa,
minun mieleni yössä kulkee,
kävelen katuvalottomassa
maisemissa,
luonnon tyyssijassa,
Padasjoen Nyystölässä,
Päijänteen helmen
kultakätköillä.
Täällä sieluni tyyneyttään
elelee,
mieleni muikeana, olen kaiken
alkulähteillä,
elämä on alkanut varmasti
täällä,
siksi täydellisen sydän kodikkuutta
luonto tarjoaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...