Kissani kanssa lenkillä,
ressua väsytti,
jäi tyynylleni kuorsaamaan.
Mirrini ei pantoja kaipaa,
kulkee häntä pystyssä,
jäljessäin,
toisin, kun ressuni, se
etukenossa
tupsut tunnistaa.
Mirrini astelee höyhenen kevyesti,
luonnon kuiskauksia kumpikin
kuuntelemme,
puitten iltarukouksetkin aistimme,
kuusi iltarukoustaan
käpy-lapsilleen kuiskailee,
kuutamo luo kauniin illan,
luonto hyvää yötä
kuiskuttelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti