sunnuntai 22. helmikuuta 2015

persvako...

Haalareissa heilun, ei
persvako palellu,
oon lumitöissä,
hiki lorisee
kuupastani,
selkpiitäkin hikinoro
purottaa.
  Oon seutukunnan viimeinen kolamies,
muilla moottorisoidut
lumen luonnit,
minä tykkään, vaik
välillä
kiron mellakassa
kolaani työntelen.
Elämä,
hitto soikoon,, sehän on ennen kuolemaa,
vastapäivää
syntymisestä,
nyt täytyy
antaa kolalle
elonmerkit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kun elät ajassasi,,

kun elät ajassasi, voit nykyaikaisemmin, mutta samalla voit hypätä eilisten lähijunaan, käväistä aikojen alussa ja illan suussa tulla takais...