torstai 26. helmikuuta 2015

alamaissa..

Olen alamaissa,
runoni on
ei mitään,
työni,
mitä minä enää,
miksi päiväni hymyilee,
miksen minä.
kauppaan runojani vimmatusti,
mutten ymmärrä,
olen yksin, tosi
yksin.
itken, muttei sitä muut tunne,
olenhan runojeni mitta, ei mitään.
olenkin kateuden mitta,
surkeutteni
täyttämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

huomisen valhe,,

katsele elämää uteliain silmin, niitäkin joita olet enemmän tansittaen tavannut, sillä elämä on vaiderikasta aikaa hetkiä ja pidempiä, siksi...