maanantai 16. helmikuuta 2015

iltalenkki...

Iltalenkkini on tummuva ilta,
tähtitaivas,
tumman puhuvana, kuutamokin
hymyilee,
päästi auringon yö-puulleen.
luonto kylelleen itsensä
vaivuttaa,
puitten käpylatvat mulle kivasti
virnistää,
ne tietävät pihkasen niskani,
kävyn eilen niskoilleni
nakkasivat,
oravaa, tuuhea häntäistä
homma nauratti.
Rapsakkaasti kenkäni
kulettavat iltakelissä,
lumisessa pakkassäässä.,
jossa Otavakin
tähtisumussaan
kulkujani tähdittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elintilaa,,

ihminen on tavallinen päivä yö, hetket ja iltaisemmat, kaikki, sillä hän tarvitsee elintilaa, vaikkei mitään ois