maanantai 16. helmikuuta 2015

unimaillemme...

Ilta,
ihanin yöpuun jälkeen.
Olen pehkuissani unet maittavimmat
uinunut,
olen
nukkunut
elämäni
iltojakin,
aamuset herättävät,
päivät valvottavat.
Niskani painavat,
päiväni kuorma,
katson sinisilmiäsi,
jaksan kuormani kantaa,
unimaillemme
keveneville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kaikesta pääsee,,

kaikista pääsee yli, paitsi ei lumpeenkukan kauneudesta, kanervikon tuoksuista, jotka ikimetsän metsälampea komistavat