maanantai 16. helmikuuta 2015

unimaillemme...

Ilta,
ihanin yöpuun jälkeen.
Olen pehkuissani unet maittavimmat
uinunut,
olen
nukkunut
elämäni
iltojakin,
aamuset herättävät,
päivät valvottavat.
Niskani painavat,
päiväni kuorma,
katson sinisilmiäsi,
jaksan kuormani kantaa,
unimaillemme
keveneville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

huomisen valhe,,

katsele elämää uteliain silmin, niitäkin joita olet enemmän tansittaen tavannut, sillä elämä on vaiderikasta aikaa hetkiä ja pidempiä, siksi...