torstai 12. helmikuuta 2015

kuulas aamu...

Kuulas pakkasaamu,
taivaanranta huomentaa,
komiasti itseään
näytättää.
Kevättä ilmassa,
sen tuoksu pajunkissoilta
näyttää,
sireenien silmut justiinsa
lehteen itsensä pukkaa.
Vesilätäkkö, nyt jääpinnalla,
kuvastaa kasvoni,
joita ei sivukuvasta omiksi
uskoisi.
Jalkani tahtoi jäälle
astua,
ihanasti ritisi,
kuvanikin
hymyili.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...