perjantai 13. helmikuuta 2015

harmaapäätikka....

Näin unta,
muistan selvästi.
Ratsastelin mirrini kanssa
hirvenselässä,
kuljimme Tarusjärjen aarniometsät pitkin ja poikin.
Suot ja hetteiköt
metsän monisarvinen
kuletti tasasen joustavasti.
Mirrini istui olkapäilläni,
näin meillä oli pimeän näkökykyäkin,
minä pitelin olutlaatikkoa sylissäni,
litkuttelin olusta
pitkin suomättäiden.
Hirvi,
minä ja mirri,
Tarusjärven
takamailla,
harmaatikan kotipaikoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...