Pelkästä ilosta ryhtini
suoristui, hymyni leivitti poskeni,
silmäni
katsoivat ilon karkeloita.
Jostakin syystä, iloni ilmestyi,
tuost
vaan, ei ilmoitellut, ei koputellut,
mutta minullahan on tapana,että
kaikki tervetulleita,
ilonkielotkin,
joista
olen tykännyt
ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti