lauantai 30. elokuuta 2014

kiero arabi...

Suutelen itseäni.
olen vieraantunut pentuajastani, olen
tulossa hulluksi koiraksi.
Elämäni taival alkoi alustapitäen
loppusuoralta.
Kipitin sen ennätysajassa.
Muistoille en voi vilkuttaa,
juoksin taipaleeni.
Västäräkki herrastelee hopeisissa
ulkovaatteissaan.
Se nokkii joka ötökän, minä en
tykkää, peukutan karjalanpaistia.
Sen alkujuuret ammuu laitumella, röhkii karsinassa,
itää mullan syvyyksissä.
Mausteet kieroilta arabeilta, vesi luonnostaan
kaivooni lurittuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...