Mummo mietteissään
sänkyssään istuu.
Tyylitelty olemus, kuten kaikki
yhdeksänkymmentä kertaa, elämän vuotta.
Mummo katsoo lapsenlapsensa tuomaa
kukkasta.
Silmäkulma kirkastuu,
mieli ajautuu lapsuuteen.
Hänkin mummolleen
kukkasen antoi,
voikukan.
Mummon silmät hellästi muistojaan
suutelee.
Palvelutalon siivooja herätti
hänen kauniit muistelonsa.
Nyt hän on
lapsuutensa ihanuudesta
lähtenyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti