Päivittäin rutiinit ratkovat joutenoloni.
Ilman rutiineita olisin ajan käytössäni
ylitarjonnassa.
Nyt elämäni täyttää vapaaehtoisesti
hankitut ahisteet,
työt ja kaupassakäynnit ja muut
muilta omaksutut.
Pääseehän niistä eroonkin,mut
tämä matkustelu on vapaaehtoista. Mulle ei vapaaehtoisesti eväät
murskaamooni matkusta, vatsani on
maailman valloittajani.
Nyt haalarit niskaan ja meen arpeettiini,
siellä aikaani työstän.
Kissani hyppäs olkapäilleni, lasken sen ulos,
hälläkin päivä rutinoituu,
hiiristä mukavoituu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti