Käyn aikaani, kuuttakymppiä kohti itseäni kulutan.
Olen aikaani menettänyt, olen ajoillani
elämääni viettänyt.
Tuskin tässä varpaitani heiluttelisin, jollei
luonto olisi vuodenaikojaan säädelyt,
minua
mukanaan keinutellut.
Muistan lapsuuden,
muistan kuinka elämä köyhyydestä rikastui, kuinka
mieli hoiti
rikkaudet,
kuinka
herroiksi kuljettiin,
paljasjaloin.
Elän onnellista hetkeäni,
tunnen
edelleenkin lapsuuteni aarreaitan,
sen voimin
olen elämässäni
rikastunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti