aamuaurinko...

Kehäkukat keittiönpöydällä
koreudellaan morjenstavat.
Kehäkukka on syksyn kaunotar,
ruskan sulotar.
Tuoksut aistikkaat,
katseen kestävät,
tuoksujen tuntemat.
Kehäkukasta mehiläinen
elantonsa otatti,
nyt vaasissa kotikärpänen
miettii syntymäpäiväänsä.
Aamuaurinko kurkistaa ikkunaruutuni takana.
Samasta akkunasta se
usein töllöttää,
tähän aikaan,
aamu seitsemän taikaan.
Ei tohdi sisään tulla, pyytelee
ulos.
Tottelen, sillä
elonpäiväpeili
on auringon ja minun yhteinen.