Luonnonhelmassa elämä huumaantuu.
Metsälampi tyynenä pintaansa kuvastaa,
lumpeen kukat rantoja
kukittaa.
Vesihyönteiset eloaan leikkivät, minä,
onkimies kuvaani lammen pinnasta kuvastan.
Lammen tuoksut tunteikkaiksi
mieltäni unelmoivat.
Aikaa täällä ei ole, on vain hetket,
on olemisen aikaa.
Taivaan siniverhotut pilvetkin lammen pinnasta heijastuu,
muuttolintujen etelän reissua kuvastaa.
Istun ja ymmärrän,
en kaikkea, mutta sen, ettei elämäni voisi
paremmin sujua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti