maanantai 18. elokuuta 2014

päästelen...

Arvuuttelen ajatuksen hurmalla,
kuinka monta hiusta on päässäni.
Keskiaukeema on kesannossa,
laitamilla hoitamaton pellon piennar.
Olin iloinen kaljupää syntyessäni.
En huutanut vaan
iloista
noituilin.
Tavat on säilyneet,
kehittyneet ja valloittaneet
mielipideilmastoni,
joka ei aikoja kysele,
paikkoja haikaile.
Päästelen tunteet
alkuperäisinä,
mieleni tykkää,
ympäristö monesti
kulmiaan nostelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...