keskiviikko 20. elokuuta 2014

sateinen odotus...

Sateinen päivä saa sinut
lähelleni.
Pitelen itseäni kuivana
ikkunani näkyvissä,
katsellessasi sinun
muistojasi.
Ethän sinä kauaksi karannut,
kahdeksan tunnin päähän,
työhösi.
Mutta ikävystyn sateessa,
et ole näkyvissäni.
Poutasäällä on tunteitteni
ikävällä
päivävarjo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...