erämaa...

Istun kannonnokassa,
hengähän, olen erämaan kutsumana
marjastamassa.
Luonto hidastuu ennen talvea.
Luonnon tuoksut kesästä hengähtää,
varvukot
sadevaatteitaan kohentaa.
Käpytikka luovutti kolonsa
lepakolle,
joka kaveraa
harmaapäätikan sulhasena,
ensi suvena.
Nyt heillä on talven selkä taitettavanaan,
toisiinsa tutustumisen ajan taikaa.
Koppani punasista puolukoista
pullollaan,
mieleni mukavana
marjastaa.
Olen kiitollinen erämaalle,
kutsun sen vastavierailulle.