maanantai 25. elokuuta 2014

syksy...

Syksy satoantarjoaa.
Lehtipuut ruskottaa, haavanlehdet
kilvalla ilmaa havisuttaa.
Pihlaja terttujaan heiluttaa,
tilhet huumaansa hulinoivat.
Maa kosteana ketun käpäliä
kostuttaa.
Kettu koloaan hakee,
talven myrskysuojaksi.
Syksy luonnon kellotaulussa
viiden hujakoilla.
Kuudelta talvi,
kevät keskiyöllä,
aamu kuudelta kesä suloinen.
Syksy on suloinen sadonkorjuun
aikaa.
Syksyllä ihminen huomiseen
varautuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...