elannon rappusilla...

Istun Elannon rappusilla.
Katselen hiljennyttä kotikyläni
kirkonraittia,
minulle lapsuuteni cityä.
Elanto oli meidän kauppa,
työläisten ja vähäväkisten.
Osuuskauppssa asioivat maanviljelijät,
K-kaupassa taasen porvrit, opetajat
nimismiehineen ja muutama teko-uskovainen.
Nyt västäräkki herrastelee raitilla.
Sillä on kesäpäivä aikaa, syysillat
talvehtimaan etelän selille.
Työläiset lähtivät, Elantokin.
Muistan koulutieni, joka johti
kansakouluun, jossa minua opetettiin osaani,
kuinka varallisuus on kaiken elämisen
edellytys.
  Nyt katselen kyläni ilmettä.
Kaikki palvelut on työäisten mukana menneet.
Osuuskauppa on vankilan siirtomaakauppa, joka kuolettavasti
palvelee.
Tunnen sääliä, sillä nämä vangit eivät vapaudu koskaan,
sillä sukuviiri navetan katolla pyörii.
Istun Elannon rappusilla,
istun tunnelmien päällä,
istun juuri ostamassani
kesäpaikkani rappusilla.