torstai 21. elokuuta 2014

puntarin murjoma...

Tunnin päästä töihin.
Kahdeksan kuluttua takaisin.
Kävin puntarissa,
tukevasti olen elänyt.
Työt laihuttelevat minut
nukkuumaanmenijäksi,
elämänpäivästä
unelmoivaksi.
Kahdeksan tuntia päivästäni
ajattelen, kuten
palkkasihteeri räppää,
muut kuusitoista
elämäni sanelukone
murjottaa elämäni
hauskuudet ,
puntarin punnittavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...