maanantai 25. elokuuta 2014

pakana..

Onnen tuulet elämän aamusta
hulmuaa,
uusi päivä saa alkunsa.
Yö luovuttaa päivälle
työvuoronsa.
Luomakunta herää sydänten sykkeeseen,
miljoonien.
Selkärangattomatkin elämää sykkii,
kun päivän kajo itä-taivaalta
sarastaa.
Kissa käpäliään pesee,
minä kenkäni vahaan.
Keskellä viikkoa ei kehtaa mennä kirkkoon,
pyhänä etupenkissä.
En kuulu edes kirkonkirjoihin, mutta
 ,
pakanana vaeltelen,
päiväni sallii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vilma seitsemän vuotta,,

vilma näytti seitsemää sormea, sillä nän täytti seitsemän vuotta, eikä suotta, sillä hänessä loistuu elämänvalo silloinkin muualla vähemmän,...