isoserkku...

Raukea olostus.
Aamun nikottelin eilisestä,
nyttemmin napani tuttuja
vainoaa.
Ihmisen elo on rullaavvaa, kun siitä ei ymmärrä
laisinkaan,
antaa vain
elontuulien tuulettaa.
Iltapalalla ihastellaan
päivästen jäännökset,
iloiset jätättämät.
Olen jonkun jälkeläinen, pakostakin.
Itsestäni en ole pursunut
tähtien loisteeseen,
auringon palvomaksi,
kuun varjostamaksi.
Olen muurahaisten
isoserkku,
se vetelämpi.