lauantai 16. elokuuta 2014

haavan varisevat lehdet....

Aamuaurinko kättäpäivää
heilautti,
olen unimaailman tuliainen,
päivänpaisteen
kummajainen.
Iloisella mielellä päivääni
aloitan,
mietteitäni eivät kenkutukset
paistata
Syksy kauniisti itseään
värittää.
Pihakoivukin lehtensä varistaa,
haapa komiasti ruskauttaa,
vaahtera mekkonsa komiasti
silmilleni heilauttaa.
On vuodenaika jolloin on
jotain edetty,
johonkin tultu,
eteenpäin matkassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...