perjantai 15. elokuuta 2014

punotusta...

Eilisestä mieleni mukavoituu,
usein myös ilmeeni
haikeuttaa,
surusta
kasvattaa.
Huomisestahan en unia
tunne,
huominen
on tämänpäiväisen
jälkeläinen,
ainokaiseni.

Almanakkani sivut nimipäiviä
rollailee.
Muistini syntymäpäiviä
synnyttää.
Joulunpyhät
heikottaa.
Uudetvuodet
punottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...