sunnuntai 3. elokuuta 2014

sulattelen...

Sulattelen lauseitasi.
Lauseesi istuuntumaan talutti,
poskipääni kuumottamaan,
lausuit sanattomaksi.
Ääneni haihtui,
mieleni alittaa katuojaa.

Sinä,
säpinä lyytikäinen,
hemaisevine olokohdiltasi
minut
kumartamaan kyykytit.


Ihmettelen.
Leivon mieleni
kesäkuun yhteen hetkeen,
siihen
kohtaan,
jossa sanoit
sanat, joita yhä
sulattelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silloin on hyvä,,,

sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska  sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...