sunnuntai 3. elokuuta 2014

sulattelen...

Sulattelen lauseitasi.
Lauseesi istuuntumaan talutti,
poskipääni kuumottamaan,
lausuit sanattomaksi.
Ääneni haihtui,
mieleni alittaa katuojaa.

Sinä,
säpinä lyytikäinen,
hemaisevine olokohdiltasi
minut
kumartamaan kyykytit.


Ihmettelen.
Leivon mieleni
kesäkuun yhteen hetkeen,
siihen
kohtaan,
jossa sanoit
sanat, joita yhä
sulattelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi