tiistai 12. elokuuta 2014

pehmittelijä...

Sade ilman  aistikkaaksi
siveli.
Ei pölyn häivääkään,
kuivakkuus sateenvarjon alla.
Keuhkot ahneesti utuista ilmaa
itseensä haukkovat,
variskin tolpan päässä itseään
sukii,suihkussa.
Sateinen aamu on mukavin
päivänpeitto.
Kunnon lätäkkö houkuttelee
pientä kulkijaa-
Hän lätsäyttää kummatkin jalkansa lätäkköön,
jolloin komia vesisuihku
äitinsä nilkoille roiskahtaa.
Pienempi on iloisempi.
Sade elämän pehmittelijä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...