torstai 7. elokuuta 2014

ampiainen...

Ampiainen tökkäs  kyynärvarteeni, juuri
siihen, jonka eilen
ovenpieleen kolautin.
Voimasanat tuli hetkessä,
kuten tapanani.
Ampiainen teki tekonsa
primitiivisien
tapojen johdattamina,
voimasanasenikin on
kaukaisuudesta kuluttautunut
hetkiini.
Kyynärvartni pullistelee nykyisyydessä.
Se on hyväksikäytetty,
osa jatkettani.
Minua naurattaa,
olen luonnonnon
huomion kohteena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...