Luiskahdin polultani.
Nokkoset tervehtivät,
ampiaiset tuttavuutta
olkapäilleni hierottivat.
Varpaanvälykset ratamon
lääkityksessä,
olinhan eilen hiekkatiellä
juoksennellut.
Polkuni on lomani askeltama,
lomakämppäni on
eräkämppä, jolla elämä
metsätyömiesten kera kerran
aikaansa kuoritutti.
Päivänvalo elon rytmit
hakkaa.
Harmaantunut hirsi salvoksissaan
aikaansa kuvastaa.
Olen yksin,
olen sanattoman kuuliainen ympäristölleni.
Olen luonnon
aarreaitassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
luther synnytti viattomat kristityt, mutta hän unohti siunata heidät, siksi nämä saatanan jälkeläiset tekevät tuhojaan koko luomaku...
-
vähintään yksi lääkäripäivysteinen terveyskeskus täytyy olla jokaisessa kunnassa vanhusten palveluasuminen on turvattava kotipaikkakunnal... -
joulu kattautuu läheisistä,työstä, eilisistä.myöhemmistä. kaikesta jotka ovat, pitävät lähellään
-
aamuusvainen padasjoensatama tuoksuu kaislikolta, sen utuinen ilme hymyilee aamuauringon sarastaessa ja saattellen kalastajat saaliinein lai...
-
kulkukissa miettii, viiksiään vahaa, sil se ei ymmärrä rotannäköisiä jalostetuisi joutuneita heimoveljiään.
-
kun kaikkes olet antanut itsesi syvemmät/ kehosi rippeet mielesi pohjimmaisetkin olet kevyt olet olemattoman kevyt höyhenen kevyt pois...
-
ihmisen ei pidä alistua -ei silloinkaan kun alistuttaa
-
elämää voit suunnitella ja ohjata mutta hallintaoikeus on toisaalla
-
jos huomaat erehtynees, anna itsekkyytes olla ja pyydä anteeksi, pian huomaat kunnias palautuneen ja olet saanut monen mielen hyväks...
-
äityispakkaus tuoksuu hyvältä ja siinä oon nukkunut parhaat tirsat ja muistanpa omien lapsienkin hymyilleen unissaan äityispakkaus on ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti