lauantai 16. elokuuta 2014

juoppo ystäväni...

Viettelin juopon ystäväni
kuivaan kauteen.
Kaverini oli melkonen juoppo.
Selvinpäinkin.
Supattelimme,
yhteisesti rupattelimme,
kuivakkaan kauden
kyntöhommat ovat
äestättävissä.

Viettelin ystäväni,
koska
hällä polvet notkisteli
tavan takaa.
Nyt itsekuri näkyy selän
takaakin,
napakin paikoillaan
pullottaa.

Tätä nykyä juoppo ystävä'ni on
kuivakas tilitoimiston
osakas.
Minä asiakas.
Uskovaiseksi ryhtyi.
Asiakkaat seurasivat
tilinpäätöksen todistajiksi.

Katson ystävääni.
Hän on kieroutunut humalainen,
uskollinen humalalleen,
nyt omalleen,
jumalalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...