lauantai 2. elokuuta 2014

valokuva

Raaputtelin entistä aikaani.
Valokuvasta.
Entisaikojen
kullattuja muistoja.
Päivät on elämääni vietellyt.
Yöt unettaneet.
Pois on kuvien luomat rakennukset,
pois on pihakoivukin kaatunut.
Kölli kissakin naukunut aamunsa.
Olen jäljelle jäänyt.
Usein mietin,
miksi elämä
kahteluttaa ylipitkiä
elosia.
Mut on pareen vaan ihmetellä,
katsella elilisen kuvia,
huomiset
huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...