perjantai 15. elokuuta 2014

mirri ja koppakuoriainen...

Kulkukissa kylän tietä jolkuttaa.
Se oli kesäkissa,
unohtui lomien lakattua,
viikset väpättää yhä.
Nyt se tuntee ikäkertymisen taiat.
Eväs hoidetaan nälittäessä,
morsiammet haluttaessa.
Kylätie on tyhjä.
Koppakuoriainen ylittää
itsekseen tietä.
Sorapinta mutkituttaa taivalta. Mirri nosti koppiksen pientareelle,
ihan vaan ystävyyden merkiksi.
Kissa katsoo
etäälle,
sinne ihmismieliin.
Mirri ei ymmärrä,
mutta käsittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...