Kulkukissa kylän tietä jolkuttaa.
Se oli kesäkissa,
unohtui lomien lakattua,
viikset väpättää yhä.
Nyt se tuntee ikäkertymisen taiat.
Eväs hoidetaan nälittäessä,
morsiammet haluttaessa.
Kylätie on tyhjä.
Koppakuoriainen ylittää
itsekseen tietä.
Sorapinta mutkituttaa taivalta. Mirri nosti koppiksen pientareelle,
ihan vaan ystävyyden merkiksi.
Kissa katsoo
etäälle,
sinne ihmismieliin.
Mirri ei ymmärrä,
mutta käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti