perjantai 8. elokuuta 2014

suurherttua....

Tonavan kaunokainen
rinnallani kyhnyttää.
Hänen hiljainen kehräyksensä,
viiksien väpäytykset,
häntänsä heiluttelut
minut nukuttaa,
minut rauhoittaa.

Mirrini salakuljetin taskussani,
kun palasin reissulta.
Mirrin äiti tyrkytti,
kehoitti pitämään
hyvää huolta,
koska hänen piti
mennä hoitelemaan
suurherttuattaren kollit.

padasjoen kunnassa,
nyystölän kylässä nyt
aikaamme vietämme.

Minä itse olen
suurhertua, sillä oikeasti
minua ei hoidettu,
vaan
polittinen vispiläkapina johti
tähän.

Kyllä meillä on mukavata
Päijänteen helmen kainalossa,
Padasjoenkunnassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...