torstai 7. elokuuta 2014

ikikolli...

Aamu huokaa kasvoilleni,
muut peitto peitottaa.
Sinut aamu huuhtelee kerralla,
olet syntymäpuvussasi,
herkullisemman kehittyneessä,
elämän aikaisessa.
Kissa naureskelee jalkopäässä.
Se mulle silmää lippaa,
viiksiään suoristaa,
turkkiaan tuuhentaa,
ikikolli,jolta pallit
pallitettu.
Katson sinun nukkuvia kasvojasi,
olet
lumpeenkukan
serkku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

syyskuu,,,

syyskuun hiljaiset hetket, haapapuun lehtien huminatkin hiljenneet kesänheleät jääneet, jäljellä on vain todellisuus arjen maanantait,kaikki...