Aikojenmme alusmailla,
1905 ihmiset päättivät etteivät
orjina huomista vietä,
siksi kaikki lakkoon tomeraan.
Siitä isäntävalta pitänyt ei laisinkaan,
mut
ihmisten tahto kunniakkampaa,
siksi eduskuntamme on
nykymallinen,
siksi jokaisella on arvonsa,
siksi jokainen jotain
merkitsee.
Aikojemme alusmailla,
1917 oli murhe suuren suuri,
silloin kylvettiin viha veljes veljeä
vastaan,
vuotta myöhemmin
murhetta suurempaa.
Tämmöiseen emme toistamiseen taivuta.
Järki ei suutu,
tunteet järjen kihlajaisissa.
Lakko,
kallista toimintaa,
mut kallis on elommekin,
kaikkien etujen
yhteenliittymä,
isänmaamme on silti
yhteinen kotomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti