keskiviikko 16. syyskuuta 2015

veljekset...

Veljekset, kuin ilvekset,
työtoverini kaksoset,
heitä en osaa vielläkään toisistaan
erottaa,
niin ovat identtisen
kokoiset,
mukavan tapaiset,
työkavereita parhaita,
mieleni ilosta mukavoituu,
kun huomaan heidän työhön
saapuvan,
mutten hetikään erota toisistaan ja sehän
heitä huvittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...