Tummuva yö,
on keskipäivä,
olen helvetissä,
en tunne mitään,
pelosta kiinni jäin,
toivon valonsäkeitä,
mutten uskalla niitäkään katsoa.
Mielikki hoitajani katsoo
vointiani,
silmistä tarkastaa,
näen hieman valoa,
mutten uskalla toivoa suurempaa.
Uuvun pimeyteeni jälleen,
haen vain itseni,
sitten palaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti