katkera ihminen, taivaskin
hiljenee,
kylän elämän varjot synkkäpäiväisten.
meitä on vähäsen,
miksi katkeruus vihoittanut
elämäsi?
lyöt kaikkea kohdallesi sattuvaa,
lapsista saat ahdinkoosi sytykkeen,
nautit, vaikka elämäsi itkee.
hymyilet vain itsellesi,
sillä ei muita
olekkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti