tiistai 22. syyskuuta 2015

kainostelet...

Kainostelet suotta,
kohtalosi on vaakalaudalla,
katseesi kirkkaana taivaanrannoilla,
sieltä mistä unelman nousevat,
pettymykset rientävät.
  Kaino ihminen ei ryntäile,
hänhän on vaakalaudalla,
valmiina elämään unelmiaan,
yhä vain katseineen kohti
taivaanrantaa,
sinne unelmien takamaille,
pettymysten rämesoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...