Taivas ja maa,
sielunaan ihmiselämää vaan,
kieronhelmat sulavaiset,
mielihyväisten aatosten.
Syyttelet toista tuholaiseksi,
ravinnoitat itsesi,huomisen eiliseksi,
kerjäät satoasi kylvämääsi.
Taivas ja maa,
sielunsilmä eläväisten,
maankamaralla ihmisten,
luonnonhelman eläväisten.
Katsot itseäsi liikaa,
et tunne enempää,
siksi kurjuus taivaan ja maan,
itsekeskeisyys
kierohelmojen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti