tiistai 22. syyskuuta 2015

pakolaiskeskus...

pakolaiskeskuksen tila
pelkoa huokuu,
monet kädet ristissä riutuu,
väsyneet kasvot,
lyödyt itsetunnot
yrittävät sopeutua,
kuolema ei korjannut
välimerellä,
onko aikamme nyt?

ulkona mielenosoittajat
sormea heristävät,
pelon häpeä pakolaista
vainoaa,
miksi en  kelvannut
välimerellekkään.

itkut moni peittää,
surunsa kätkevät,
äidit  ja isät toivovat lastensa jäävän henkiin,
lapsi unohtaa,
he voivat viellä elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...