pakolaiskeskuksen tila
pelkoa huokuu,
monet kädet ristissä riutuu,
väsyneet kasvot,
lyödyt itsetunnot
yrittävät sopeutua,
kuolema ei korjannut
välimerellä,
onko aikamme nyt?
ulkona mielenosoittajat
sormea heristävät,
pelon häpeä pakolaista
vainoaa,
miksi en kelvannut
välimerellekkään.
itkut moni peittää,
surunsa kätkevät,
äidit ja isät toivovat lastensa jäävän henkiin,
lapsi unohtaa,
he voivat viellä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti