sunnuntai 20. syyskuuta 2015

huominen...

huomisesi on tätä päivää
viisaampi,
olethan elämänkoulussa,
älä jätä kesken,
luokalleis voit jäädä,
sittenhän olet tuplasti kokenut.

aamuaurinko metsän takaa nousee,
suojelualueen ylisiltä kurkistaa,
iltasella hakkuualueen ylittää,
varjoton on yöpuunsa.

istun myrskyssä kaatuneen
ikihongan rungolla,
korpimetsän salomailla.
Kelo vuosisadan juurillaan
seisoi,
nyt pitkin pittuuttaan
toiset sataset,
elämää luoden,
huomisellekkin jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silottaa,

pysyvät jäljet näkyvät vasta aikojen päästä, sillä nykyisyys silottaa nykyiset