sunnuntai 13. syyskuuta 2015

narskuu...

Syyskuinen ruska rusehtaa,
talveen itsensä komisuttaa,
kirjavan kauniisti yli
halmeitten.
  Kylän raitti komiasti oranssisaan,
haavan lehdet komiasti humisee,
koivupuu pukunsa ravistanut,
on ruskansuu,
talvi hieman viellä odottaa,
mut raitilla kohtapulin
töppöset narsuu,
on
tulevaa aikaa
pakaaskelien.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...