sunnuntai 13. syyskuuta 2015

kohtalomme...

Kohtalomme huomista odottaa,
eilisen viekoitteli puolisokseen,
siksi
tänään
hymyssäsuin,
itkukurkussa.
  Ihminen, turhanmallinen
luonnonkummajainen,
muurahaisetkaan eivät hyvää päivää sano,
nukkuvatkin sydäntalven.
  Katson itärantaa,
Tapiolassa sellainen,  mut istun Padasjoella,
Nyystölänlahti hymyilee,
itäinen taivas silmiäin hivelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...