lauantai 19. syyskuuta 2015

pullonpohja....

ihmisten kasvot kulkevat,
istun puiston  laitimmaisessa
penkissä,
vierelläin ihmiset, jotka ovat
luovuttaneet,
mutta hymyilevät pullonpohjalle.

hymyttöminä ihmiset
aamuruuhkassa,
seuruellani ilonauru raikaa,
pullonpohja hymyää.

lähden hymyttömien jatkoksi,
seurueeni ei hyvästellyt,
pullonpohja hymyilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...