sunnuntai 20. syyskuuta 2015

tuttu...

Näin tutun,
hyvänpäivän.
   Aamulenkillä ohitimme,
kumpikin pysähdyimme,
hetken vuosien takaisia muistelimme,
kunnes, kuten yhteisestä suusta:
sinä.
   Olimme kolkyt vuotta  aiemmin
intissä,
Hennalan ratsuväessä,
rakuunoitten keltalaattoja.
  Numerot vaihdettiin ja
sovittiin tapaavamme
arkivehkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...