keskiviikko 30. syyskuuta 2015

yö...

Yön hiljaisuus,
tummassa puvussaan kanssani,
kuljemme läpi valottoman taipaleen,
hiljaisuus saa äänensä kuulumaan,
hiljaiset äänettömät äänet.
   Pimeys saa kiirehtimään,
tumman yön sanat eivät kuulu,
 vain kuiskaavat
 kiirehtimään.
Juoksen pimeän sylissä,
otteessaan hiljaisuuden.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kun katselen harmaita,,,

kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi  ...