keskiviikko 30. syyskuuta 2015

yö...

Yön hiljaisuus,
tummassa puvussaan kanssani,
kuljemme läpi valottoman taipaleen,
hiljaisuus saa äänensä kuulumaan,
hiljaiset äänettömät äänet.
   Pimeys saa kiirehtimään,
tumman yön sanat eivät kuulu,
 vain kuiskaavat
 kiirehtimään.
Juoksen pimeän sylissä,
otteessaan hiljaisuuden.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...