keskiviikko 16. syyskuuta 2015

rekeni...

missä rauhan saan,
minne huomisein johtaa,
katseeni tätä päivää ,
olen
yksin,
olen sisinpäni ainut.

elämäni hetket täyteen
tehdyt,
vielläkö rekeeni mahtuu,
miksi itselleni kuormaa
liiaksi.

iltani on tyyni,
sielu silmilläni katsoo
etääntyvää päivää,
tunnen haikeutta,
haluaisin mukana matkustaa,
mut ehkäpä
rekeeni lisää
mahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

muoviset lehtipuut,,,

  elämä on peräisin luonnosta ihminenkin,siksi muoviset pensaat kukkaset kauppakeskuksessa  masentavat