keskiviikko 16. syyskuuta 2015

rekeni...

missä rauhan saan,
minne huomisein johtaa,
katseeni tätä päivää ,
olen
yksin,
olen sisinpäni ainut.

elämäni hetket täyteen
tehdyt,
vielläkö rekeeni mahtuu,
miksi itselleni kuormaa
liiaksi.

iltani on tyyni,
sielu silmilläni katsoo
etääntyvää päivää,
tunnen haikeutta,
haluaisin mukana matkustaa,
mut ehkäpä
rekeeni lisää
mahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...