keskiviikko 2. syyskuuta 2015

kuuntelen...

Kuuntelen elämää,
kuulen vain läheltäin,
siksi en vuorten takaisia
ymmärrä.
  Korkeammat äänet pelottavat,
tasaisella äänellä kuuloni rauhoittuu,
kuulen enemmän,
mut
hiljaisia ääniä kuuntelen
erityisen keskittyneesti,
minusta ne ovat
kuuntelemisen arvoisia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

nurkkasokeutua,,,

itselleen kannattaa järjestää hetkiä, jolloin erkanet arjestasi, sillä siten et nurkkasokeudu