keskiviikko 2. syyskuuta 2015

kuuntelen...

Kuuntelen elämää,
kuulen vain läheltäin,
siksi en vuorten takaisia
ymmärrä.
  Korkeammat äänet pelottavat,
tasaisella äänellä kuuloni rauhoittuu,
kuulen enemmän,
mut
hiljaisia ääniä kuuntelen
erityisen keskittyneesti,
minusta ne ovat
kuuntelemisen arvoisia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...