ikihonka....

Istun kannon nokassa,
ympärilläni on leimikko,
josta joku on hyötynsä
hakenut,
pois luonnon käytöstä,
pois minultakin,
jolle metsä on sylilämmin,
ikuinen lohduttajani,
murheitteni tyynyttelijä,
hymyhetkien naurattelija.
  Syleilen kelopuuta,
joka on kolopuuksi jäänyt.
Tunnen lämpöä,
vuosisataista viisautta,joka
rauhoittaa mieleni,
antaa mielelleni levollisuutta.
  Ikihonka,
elämän näkijä.